Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua!

Joulukankaista huh

Kangaskaapin peränurkassa on kaksi myttyä aataminaikuisia joulukankaita. Toisessa mytyssä on punaisia ja vihreitä ja toisessa kirkkaan sinisiä kankaita. (Aikamoisia kammotuksia! Laitan sulkuihin, kun on sentään kyse joulusta.)

Joka vuosi joulun alla kaivan ne esiin ja mietin ompelenko jotain vai heitänkö pois. Olen tehnyt niistä nauhaa joulukranssiin ja paketteihin, mutta ne eivät vähene lainkaan. Kauniit kankaathan loppuvat aina kesken.

Tänä vuonna päätin leikellä ne 1,5 tuuman neliöiksi. Leikattuja neliöitä on ämpärillinen, mutta valmiiksi ommeltuja blokkeja on vain kaksi, oikeastaan puolitoista (huokaus!). Laitoin blokit ovimatoksi ihanalle piparkakkutalolle, jonka sain lahjaksi. Piparitalo on muovin sisällä, etteivät hiiret syö.

Ompelen ensin kaikki kankaat blokeiksi ja mietin sitten, mitä niistä saa. Valkoinen kangas kaverina laimentaa kankaiden 90-lukulaista disainia.

Sinisistä kankaista ompelin joitakin vuosia sitten crazyblokkeja, ja niistä kaitaliinan. Kerrokset on yhdistetty solmimalla. Kankaat olivat niin muovisen tuntuisia, ettei tehnyt mieli tikata.

Kaitaliinan väri on niin räikeän sininen, että siihen kyllästyy. Joulutarvikelaatikko täytyy avata varovasti, ettei kaikki sininen tule heti silmille. Tänä vuonna sen paikka on keittiössä.

Näitä sinisiäkin kankaita on jäljellä vaikka kuinka paljon.

Hirsimökin kesytystä ja kurkkusadosta

Hirsimökki ei ole ollut mieliblokkejani. Muutamaa kokeilublokkia pitemmälle en ole aikaisemmin päässyt. Kiltaan piti ommella blokkeja yhteisesti valmistettavaan puutarhurin hirsimökkipeittoon. Siitä se sitten lähti.

Olen ommellut blokkeja syksyn sadon väreissä. Otin kuvan ulkona. Aurinko paistoi iltapäivällä niin, että häikäisi ja oli kuuma. Ihanaa!

Yksittäiset blokit eivät ole tarkasti mustavalkoisia, vaan vähän sekalaisia.

 Kun blokit asettelelee vierekkäin, kuvio erottuu vahvana.

Hirsimökkiä on ihan mukava ommella, kunhan leikkelee palat valmiiksi sopivan pituisiksi pätkiksi. Tässä kaitaleita design walliin kiinnitettyinä, vaaleat ylärivissä ja tummat alarivissä. Sama kangas voi olla kummassakin rivissä. (Design wall on halpiskaupasta parilla eurolla ostettu ilmoitustaulu, johon on kiinnitetty vanu nuppineuloilla.) Täytyy taas leikata lisää kaitaleita.

Kovin isoa työtä tällä kelta-musta-oranssi -värityksellä en aio tehdä. On niin vahvasti sesonkiväritys.

Valmiin blokin koko on 7 tuumaa (18 cm) ja se on ommeltu 1 1/4 tuuman (~32 mm:n) kaitaleista. Katsotaan, mitä tästä syntyy.

Tähän voi käyttää kaikki jämän jämät.

 Loppukesästä on ollut ongelmia kurkkujen kanssa. Niitä on tullut hirveästi ja tulee koko ajan lisää kasvihuonessa. Jääkaappi on täynnä maustekurkkupurkkeja, samoin ystävien ja sukulaisten. Tässä kuvassa on näkyvissä kolme kurkkua. Ei mitään direktiivikurkkuja, vaan käyriä. Vain noin joka viides kurkku on suora.

Hanhi ja sen veli sekä vähän mehiliäisistä ja basilikasta

Lentävät hanhet -blokkien ompeleminen on kivaa: yhdellä ompelulla saa kahdet blokit.

Ompelin kaksi pientä hanhityötä samoista kesäisistä väreistä. Pöydänpäällä on hanhi ja se päällä oikealla on sen veli.

Hanhi oikeista hanhiblokeista

Hanhi on ommeltu oikeista lentävä hanhi -blokeista. Kaksi samasta kankaasta ommeltua hanhiblokkia muodostaa allekkain aseteltuna ison hanhiblokin.

Riippuen siitä, miten päin blokit asettelee, iso blokki näyttää olevan joko tumma- tai vaaleapohjainen.

Vaaleapohjaiset asettelin keskelle ja tummapohjaiset reunalle.

Veli kahden kolmion nelilöistä

Veli on ommeltu hanhiblokin jämäkulmista, kahden kolmion neliöistä, jotka on trimmattu 2½ tuumaisiksi.

 Ompelin kaikki vaaleapohjaisiksi hanhiksi. Työn koko on tässä vaiheessa vain 40 cm, joten sitä pitää kasvattaa reunuksilla.

Ensimmäinen reunavaihtoehto on tiimalasiblokki. Liian haalea.

 Jätetään valkoinen pois. Ihmeellisen elokuun kunniaksi kypsää oranssia!

Auts! Tämäkään ei näytä siltä, miltä sen pitäisi. Eka vaihtoehto on ehkä sittenkin parempi. Ei ole niin pientä työtä, ettei se jossain vaiheessa voisi mennä vaikeaksi. Aikalisä. Työt kaappiin ja kirjan kanssa ulos.

Mehiläisistä

Meillä on tänä kesänä näkynyt ennätysmäärä mehiläisiä. Kesäkuun lopulla tataarivaahtera surisi, kuin siinä olisi ollut polttomoottori. Se oli muutaman viikon ajan aivan täynnä mehiläisiä. Myöhemmin lehdessä oli juttua karanneista mehiläisparvista. Ehkä meilläkin kävi karkulaisia. En tajunnut ilmoittaa asiasta mihinkään.

Talon seinustalla amppelissa kasvaa basilika. Sen kukat ovat vaatimattomat, mutta mehiläiset ovat hulluna niihin. Aina on ainakin yksi mehiläinen paikalla. Koko otus tärisee, kun se imee innoissaan basilikan kukkaa.

Lentävät hanhet: kaksi blokkia yhdellä iskulla

Tässä vielä lentävä hanhi -blokin ompeluohje, jos et ole ennen näitä ommellut.

Blokkiin tarvitset

1 suorakaide 6½ x 3½ tuumaa
2 neliötä 3½ x 3½ tuumaa

Asettele toinen neliö suorakaiteen toiseen päähän. Vedä viiva neliön kulmasta kulmaan ja toinen ½ tuuman päähän edellisestä. Ompele kumpaakin viivaa pitkin.

Taita ja silitä kulma auki. Taita alla olevan kankaan mukaan, niin blokkia ei tarvitse enää trimmata.

Leikkaa kulma.

Ompele toinen kulma samoin.

Sinulla on yksi hanhiblokki ja kaksi kahden kolmion nelilötä.

Perhospeitto tadaa!

Sain perhospeiton vihdoinkin valmiiksi! Kuvassa Laura seisoo valmis peitto käsissään.

Tikkaukseen kului aikaa kolmisen viikkoa.

Tikkausmonttu

Ompelukoneessani on iso kainalo, johon peitto mahtui kokonaan. Kainalossa työskentely oli ahdasta, kun oltiin vasemmassa reunassa, mutta ei ihan mahdotonta. Lennokkaat kaaret tuppasivat latistumaan.

Peiton paino oli isompi ongelma. Peitto veti eikä pysy vauhdissa mukana. Pöytään tehty reikä, mihin kone upotetaan, olisi auttanut. Tällä kertaa ratkaisin ongelman tekemällä sohvatyynyistä vallituksen ompelukoneen ympärille.

Asettelin työn riippuvat osat tyynyjen päälle ja tikkauskohta oli alhaalla montussa. Auttoi.

Blokit tikkasin yksitellen. Välillä purin pahimpia hyppytikkejä.

Välikaitaleisiin ja reunukseen tein yhtenäisen tikkauksen, nimesin sen kukkakaalimadoksi, voisi olla myös permanenttikävelykeppi.

Kärsivällinen avustaja ja varakone

Työ ei mahtunut varsinaiselle ompelupaikalle, vaan oli koko kolmen viikon tikkausajan ruokapöydällä. Onneksi avustaja on tottunut elämään tilkkujen keskellä: Välillä hypitään lattialla olevien blokkien yli, välillä sänky on design wall. Tikkaamattomia töitä ja vanuja roikkuu ovien päällä suoristumassa.

Otin vanhan ompelukoneen esiin, kun tuli tarve ommella muuta. Kone surisi ensin nätisti, mutta alkoi parin tunnin jälkeen pahasti kitistä. Se on ollut hyllyssä käyttämättömänä viisi vuotta. Onneksi Tapiolan huoltoliike laittoi parissa päivässä kuntoon.

Vanhassa koneessa ei ole neula alas -toimintoa, automaattista langankatkaisua, eikä polvinostinta, mutta ompeleminen oli oikein miellyttävää. Tällä koneella voi ommella vaikka vaneria, ei valita. Ja miten vähän tilaa se vie! Leikkuria pystyi käyttämään samantien, ei tarvinnutut tehdä tilaa pöydälle! Työpöytä näyttää lentokentältä normaalitilanteeseen verrattuna.

Mustaa ja vaaleaa

Joku saattoi ihmetellä, kun ompelin perhoset mustalle pohjakankaalle ja sitten yritin vaalentaa työtä.

Noh! Aloitin blokkien ompelemisen mustalla pohjalla, koska minusta ne näyttävät paremmalta näin. Tiedossa oli kuitenkin, että toivomuksena on vaalea peitto. Ikuisena optimistina jatkoin mustapohjaisten blokkien ompelemista, ja odotin ongelman ratkeavan itsestään. Se ratkesi. Valmis peitto on mielestäni enemmän vaalea kuin tumma.

Mahtava olo, kun on saanut jotain valmiiksi!

Vielä muutama kuva, joissa avustaja esittelee valmista työtä.

Olohuoneen pöytään pitäisi tehdä reikä

Ensimmäiset lomapäivät kaikessa rauhassa kotona kaksin ompelukoneen kanssa! Puhelin ei soi (tai saattaa soida repussa, mutta en kuule). Sähköpostia tulee yksi per tunti, jos sitäkään. 

Tikkausvalmistelut ja koneella tikkaamisen edut

Perhostilkkupeitto on harsittu eilen. Nyt alkaa jännittävä vaihe. Tämä työ tikataan ompelukoneella.

Konetikkaamisessa on monia hyviä puolia.

• Ranne ei rasitu koneella tikatessa. Minulla on hiiriranne. Johtuu mielettömästä määrästä tietsikkatyöskentelyä. Toimisto-ohjelmat ja surffaus menevät pikanäppäimillä ja vaikka vasemmalla kädellä, mutta kuvankäsittely ja cad rasittavat rannetta. Viime talvena murtunut värttinäluu ei paranna tilannetta. Tähän on mentävä, ennemmin tai myöhemmin.
• Koneella tikkaaminen on nopeaa. Oletetaan että tämän peiton tikkaaminen käsin kestäisi kolme vuotta. Jos tikkaan sen koneella kahdessa viikossa, konetikkaus on 78 kertaa nopeampaa. Ajat ovat bruttoaikoja.

Konehuoneen (tietsikka + ompelukone) pöytä on aivan liian pieni. Teen tikkauspaikan olohuoneen pöydän ääreen.

Kone käyntiin.

Tikkasin harjoituslappuja ja sain omasta mielestäni kohtalaisen ilmavia kaaria. Näitä ommellaan peittoon.

Kuivaharjoittelin piirtämällä kuviota paperille. Tämä oli hyödyllistä.  Kuvio on nyt selkärangassa, eikä minun tarvitse miettiä, mihin suuntaan mennään.

Vaikeuksia

Olen aikaisemmin tikannut ompelukoneella vain sohvatyynyjä, en yhtään isompaa työtä. Parhaiten olen onnistunut ompelemalla neliöitä ja suorakulmioita.

Perhosen puolisuunnikkaan muotoisiin siipiin ei kulmikas tikkaus istunut millään. Pyöreämpi malli sopi paremmin.

Työ painaa ja estää käsien kevyet liikkeet. Ilmavat kaaret kutistuvat pieniksi nykiviksi kuvioiksi. Alkuperäiseen kuvioon on pakko välillä lisätä yläpäässä lisäkiemuroita, että tikkaus ylettyy koko blokkiin.

 Käytän ommellessa koneen apupöytää.

Ilman apupöytää jälki on vielä huonompaa.

Työtila pienenee ja samalla kaaret kutistuvat entisestään. Palataan apupöytään.

Ratkaisu ja miesten työkoneista

Työskentelyalue on korkeammalla kuin pöytätaso. Raskas työ vetää ja rajoittaa käsien liikkeitä. Pöytään pitäisi tehdä monttu, johon ompelukoneen voisi upottaa, että se olisi samassa tasossa pöydän kanssa. Tällaisia pöytiä on ulkomaisilla kollegoilla studioissaan.

Ei ehkä kannata ehdottaa miehelle reiän tekemistä olohuoneen pöytään. On miehen vanhemmilta tuotu. Voisihan sen montun tietysti piilottaa pöytäliinalla.

Saisikohan miehen houkuteltua tekemään montun nykyiseen ompelupöytään. Netistä löytyi ohjeet. Just tuollaista työkalua ei autotallissa taida olla, mutta niitä saa rautakaupasta.

Oletteko  huomanneet, mitä yhteistä kaikilla miesten työkoneilla on? Niissä on hirveä ääni. Ehdoton inhokkini on rälläkkä, kulmahiontalaite. Ihokarvat nousevat pystyyn jo kirjoittaessani. Kova ääni on varmaan tarkoituksellista. Mitä kovempi ääni, sitä tehokkaampi kone.

Tikkaajan lounas

Tikkaajan lounas on nopea, ei mitään slow foodia. Nautitaan ulkona, vaikka villatakki päällä. Kasvikset on poimittu omasta kasvimaasta. 

Lounastauolla voi ottaa kuvia keskeneräisestä työstä. Kesällä kaikki kuvat onnistuvat!

Lähikuvassa on yksi parhaiten onnistuneista blokeista. Tällä ei palkintoja saada.

Nyt tarvittaisiin tilkkupoliisia. Voiko tällaisen työn antaa lahjaksi, vai pitääkö ensin hankkia longarm-kone ja harjoitella 10 000 tuntia? Tämä on minulle niin uutta asiaa, että sisäinen tilkkupoliisi ei vielä ole kehittynyt. Ei voi ajatella, ettei lahjansaaja ymmärrä. Kummitytöllä on superompelu- ja käsityömummo.

Tikkaan blokkeja yksi kerrallaan. Merkitsen vihkoon, mikä on tehty. Välikaitaleet tikkaan myöhemmin.

Retiisi

Kuva on kasvimaalta. Retiisi ei piittaa kylmästä. Retiisi on herkkua.

Pitkiä blokkeja Patchwork Cityssä

Tilasin kaksi blokkikirjaa: Tula Pink 100 Modern Quilt Blocks ja Elisabeth Hartman Patchwork City.

Patchwork Cityn sivujen reunaan olen liimannut jo monta post it -lappua merkiksi. Ihana kirja. Kuvassa kirja on kasvihuoneessa kurkun taimien vieressä. Vaikuttaa enemmänkin Patchwork Countrylta.

Kirjassa on 25 blokkia, joiden koko on 5 x 14 tuumaa. Niistä ompelin pari Auditorium-blokkia.

Tässä blokit kiven päällä. Nämä on ommeltu osittain paperin avulla. Näihin saa uppoamaan pieniä jämäpaloja.

Oikealla olevan pinkin vesimittarin sain lahjaksi.

Mustasta vaaleaa ja vähän lehtikaalista

Mustasta vaalea 

Olen tuskaillut perhosteni kanssa. Olen kokeillut valkoisia ja sinisiä välikaitaleita, kun olen yrittänyt saada työtä vaaleammaksi. Kvilttaaja ehdotti vaaleanpunaista.  Vaaleanpunainen ei ollut edes käväissyt mielessäni, mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Ihme tapahtui: peitto on nyt vaalea!

Valkoinen ja sininen välikankaana lisäsivät kontrastia, mutta vaaleanpunainen vaalentaa yleisilmettä. Kiitos Kvilttaajalle!

Piti ottaa kuva työstä sunnuntaina ulkona, mutta aurinko jäi saapumatt paikalle.

Tässä kuvassa on pelkkiä blokkeja ilman kaitaleita. Ei uskoisi, että kyseessä on samat blokit.

Lehtikaalista

Kasvattakaa lehtikaalia! Tässä muutama hyvä syy

1. Lehtikaali on kaunis (reunakasvina, yksikseen kasvavana).
2. Lehtikaali on herkullista.
3. Lehtikaali säilyy vihreänä vielä, kun lumi on maassa.
4. Lehtikaali on helppo pakastaa.

Minulla on lehtikaalin taimia kasvamassa. Eivät vielä minkään näköisiä tässä vaiheessa, oikeastaan aika surkeita.

Lehtikaali kasvaa melkein metrin korkuiseksi ja tekee valtavia kurttuisia lehtiä. Nämä ovat viime kesän satoa.

Tämä kuva on otettu 21. joulukuuta viime vuonna. Söin nämäkin kaalit.


Ensimmäiset lehtikaalin taimet sain toissa vuonna Maisalta. Kaalit olivat kauniita, mutta en osannut syödä niitä. Viime vuonna kasvatin taimet itse ja söin lehtikaalia koko kesän. Joudun viemään eväät töihin ja ainakin kuukauden verran yhteensä söin lehtikaalieväitä: lehtikaalipastaa, lehtikaalirisottoa...

Pakastaminenkin on helppoa. Laita kokonainen lehti pussiin ja pakastimeen. Rutistele pussia seuraavana päivänä ja ota varsi pois. Pakastin on nyt tyhjä, ja odottelen innolla uutta satoa.