Epämieluisin vaihe ison tilkkupeiton tekemisessä on mielestäni blokkien ompeleminen yhteen. Blokkien asettelu, nuppineulaaminen, pitkien blokkiketjujen ompeleminen (aina möykkyjä), ja silittäminen!
Tällä kertaa kokeilen modulaarista lähestymistapaa.
Ompelen neljä blokkia kerraallaan yhteen 2 X 2 -moduuliksi. Yhden moduulin ompeleminen ei vie paljon aikaa ja on paljon mukavampi käsitellä. Lopputulos pitäisi olla 25 moduulia, jotka yhdistän 5 x 5 -peitoksi.
Tässä moduulissa on blokki nimeltään Itikka. Tänä kesänä olisi pitänyt ommella amppariblokki. Kovasti ovat häirinneet pihalla lukemista. Lehdessä neuvottiin, että ei saa huitoa! Ne tulevat iholle! Pakkohan ne on pyyhkäistä pois. Lupaan olla huitomatta amppareita, jotka pysyvät 20 sentin etäisyydellä.
Mainoksessa näppärästi sanotaan
yksikään ei ole samanlainen. Minulle ei käynyt niin hyvin. Ainakin yksi tuplakappale on löytynyt.
Blokkien hallinta on ollut hankalaa. Olen ottanut kuvia valmistuneista. Enimmäkseen olen kuitenkin luottanut muistiini, ja näin kävi.
Aloittaessani valkoista kangasta oli paljon, lähemmäs 10 metriä. Viimeisissä blokeissa olen joutunut säästämään. Hukkablokkeja on tullut paljon, kun joka blokki on uusi ja erilainen.
Katsoin, että tämän verran jäi valkoista kangasta. Mutta eipäs jäänytkään. Minulla on tätä samaa kangasta myös luonnonvalkoisena ja pimeinä iltoina on työhön livahtanut muutama luonnonvalkoinen yksilö.
Haaveilin, että saisin ommeltua ja tikattua tämän loman aikana, mutta ei toteudu nämäkään haaveet. On niin ihana kesä, että (ilmastoitu) ompelupaikka pitäisi laittaa ulos, mielellään veden äärelle.
