Olohuoneen pöytään pitäisi tehdä reikä

Ensimmäiset lomapäivät kaikessa rauhassa kotona kaksin ompelukoneen kanssa! Puhelin ei soi (tai saattaa soida repussa, mutta en kuule). Sähköpostia tulee yksi per tunti, jos sitäkään. 

Tikkausvalmistelut ja koneella tikkaamisen edut

Perhostilkkupeitto on harsittu eilen. Nyt alkaa jännittävä vaihe. Tämä työ tikataan ompelukoneella.

Konetikkaamisessa on monia hyviä puolia.

• Ranne ei rasitu koneella tikatessa. Minulla on hiiriranne. Johtuu mielettömästä määrästä tietsikkatyöskentelyä. Toimisto-ohjelmat ja surffaus menevät pikanäppäimillä ja vaikka vasemmalla kädellä, mutta kuvankäsittely ja cad rasittavat rannetta. Viime talvena murtunut värttinäluu ei paranna tilannetta. Tähän on mentävä, ennemmin tai myöhemmin.
• Koneella tikkaaminen on nopeaa. Oletetaan että tämän peiton tikkaaminen käsin kestäisi kolme vuotta. Jos tikkaan sen koneella kahdessa viikossa, konetikkaus on 78 kertaa nopeampaa. Ajat ovat bruttoaikoja.

Konehuoneen (tietsikka + ompelukone) pöytä on aivan liian pieni. Teen tikkauspaikan olohuoneen pöydän ääreen.

Kone käyntiin.

Tikkasin harjoituslappuja ja sain omasta mielestäni kohtalaisen ilmavia kaaria. Näitä ommellaan peittoon.

Kuivaharjoittelin piirtämällä kuviota paperille. Tämä oli hyödyllistä.  Kuvio on nyt selkärangassa, eikä minun tarvitse miettiä, mihin suuntaan mennään.

Vaikeuksia

Olen aikaisemmin tikannut ompelukoneella vain sohvatyynyjä, en yhtään isompaa työtä. Parhaiten olen onnistunut ompelemalla neliöitä ja suorakulmioita.

Perhosen puolisuunnikkaan muotoisiin siipiin ei kulmikas tikkaus istunut millään. Pyöreämpi malli sopi paremmin.

Työ painaa ja estää käsien kevyet liikkeet. Ilmavat kaaret kutistuvat pieniksi nykiviksi kuvioiksi. Alkuperäiseen kuvioon on pakko välillä lisätä yläpäässä lisäkiemuroita, että tikkaus ylettyy koko blokkiin.

 Käytän ommellessa koneen apupöytää.

Ilman apupöytää jälki on vielä huonompaa.

Työtila pienenee ja samalla kaaret kutistuvat entisestään. Palataan apupöytään.

Ratkaisu ja miesten työkoneista

Työskentelyalue on korkeammalla kuin pöytätaso. Raskas työ vetää ja rajoittaa käsien liikkeitä. Pöytään pitäisi tehdä monttu, johon ompelukoneen voisi upottaa, että se olisi samassa tasossa pöydän kanssa. Tällaisia pöytiä on ulkomaisilla kollegoilla studioissaan.

Ei ehkä kannata ehdottaa miehelle reiän tekemistä olohuoneen pöytään. On miehen vanhemmilta tuotu. Voisihan sen montun tietysti piilottaa pöytäliinalla.

Saisikohan miehen houkuteltua tekemään montun nykyiseen ompelupöytään. Netistä löytyi ohjeet. Just tuollaista työkalua ei autotallissa taida olla, mutta niitä saa rautakaupasta.

Oletteko  huomanneet, mitä yhteistä kaikilla miesten työkoneilla on? Niissä on hirveä ääni. Ehdoton inhokkini on rälläkkä, kulmahiontalaite. Ihokarvat nousevat pystyyn jo kirjoittaessani. Kova ääni on varmaan tarkoituksellista. Mitä kovempi ääni, sitä tehokkaampi kone.

Tikkaajan lounas

Tikkaajan lounas on nopea, ei mitään slow foodia. Nautitaan ulkona, vaikka villatakki päällä. Kasvikset on poimittu omasta kasvimaasta. 

Lounastauolla voi ottaa kuvia keskeneräisestä työstä. Kesällä kaikki kuvat onnistuvat!

Lähikuvassa on yksi parhaiten onnistuneista blokeista. Tällä ei palkintoja saada.

Nyt tarvittaisiin tilkkupoliisia. Voiko tällaisen työn antaa lahjaksi, vai pitääkö ensin hankkia longarm-kone ja harjoitella 10 000 tuntia? Tämä on minulle niin uutta asiaa, että sisäinen tilkkupoliisi ei vielä ole kehittynyt. Ei voi ajatella, ettei lahjansaaja ymmärrä. Kummitytöllä on superompelu- ja käsityömummo.

Tikkaan blokkeja yksi kerrallaan. Merkitsen vihkoon, mikä on tehty. Välikaitaleet tikkaan myöhemmin.

Retiisi

Kuva on kasvimaalta. Retiisi ei piittaa kylmästä. Retiisi on herkkua.