2.8.15

Perhospeitto tadaa!



Sain perhospeiton vihdoinkin valmiiksi! Kuvassa Laura seisoo valmis peitto käsissään.

Tikkaukseen kului aikaa kolmisen viikkoa.


Tikkausmonttu



Ompelukoneessani on iso kainalo, johon peitto mahtui kokonaan. Kainalossa työskentely oli ahdasta, kun oltiin vasemmassa reunassa, mutta ei ihan mahdotonta. Lennokkaat kaaret tuppasivat latistumaan.

Peiton paino oli isompi ongelma. Peitto veti eikä pysy vauhdissa mukana. Pöytään tehty reikä, mihin kone upotetaan, olisi auttanut. Tällä kertaa ratkaisin ongelman tekemällä sohvatyynyistä vallituksen ompelukoneen ympärille.



Asettelin työn riippuvat osat tyynyjen päälle ja tikkauskohta oli alhaalla montussa. Auttoi.



Blokit tikkasin yksitellen. Välillä purin pahimpia hyppytikkejä.



Välikaitaleisiin ja reunukseen tein yhtenäisen tikkauksen, nimesin sen kukkakaalimadoksi, voisi olla myös permanenttikävelykeppi.

Kärsivällinen avustaja ja varakone


Työ ei mahtunut varsinaiselle ompelupaikalle, vaan oli koko kolmen viikon tikkausajan ruokapöydällä. Onneksi avustaja on tottunut elämään tilkkujen keskellä: Välillä hypitään lattialla olevien blokkien yli, välillä sänky on design wall. Tikkaamattomia töitä ja vanuja roikkuu ovien päällä suoristumassa.

Otin vanhan ompelukoneen esiin, kun tuli tarve ommella muuta. Kone surisi ensin nätisti, mutta alkoi parin tunnin jälkeen pahasti kitistä. Se on ollut hyllyssä käyttämättömänä viisi vuotta. Onneksi Tapiolan huoltoliike laittoi parissa päivässä kuntoon.



Vanhassa koneessa ei ole neula alas -toimintoa, automaattista langankatkaisua, eikä polvinostinta, mutta ompeleminen oli oikein miellyttävää. Tällä koneella voi ommella vaikka vaneria, ei valita. Ja miten vähän tilaa se vie! Leikkuria pystyi käyttämään samantien, ei tarvinnutut tehdä tilaa pöydälle! Työpöytä näyttää lentokentältä normaalitilanteeseen verrattuna.

Mustaa ja vaaleaa


Joku saattoi ihmetellä, kun ompelin perhoset mustalle pohjakankaalle ja sitten yritin vaalentaa työtä.



Noh! Aloitin blokkien ompelemisen mustalla pohjalla, koska minusta ne näyttävät paremmalta näin. Tiedossa oli kuitenkin, että toivomuksena on vaalea peitto. Ikuisena optimistina jatkoin mustapohjaisten blokkien ompelemista, ja odotin ongelman ratkeavan itsestään. Se ratkesi. Valmis peitto on mielestäni enemmän vaalea kuin tumma.

Mahtava olo, kun on saanut jotain valmiiksi!

Vielä muutama kuva, joissa avustaja esittelee valmista työtä.








16.6.15

Olohuoneen pöytään pitäisi tehdä reikä

Ensimmäiset lomapäivät kaikessa rauhassa kotona kaksin ompelukoneen kanssa! Puhelin ei soi (tai saattaa soida repussa, mutta en kuule). Sähköpostia tulee yksi per tunti, jos sitäkään. 

Tikkausvalmistelut ja koneella tikkaamisen edut




Perhostilkkupeitto on harsittu eilen. Nyt alkaa jännittävä vaihe. Tämä työ tikataan ompelukoneella.

Konetikkaamisessa on monia hyviä puolia.
  • Ranne ei rasitu koneella tikatessa. Minulla on hiiriranne. Johtuu mielettömästä määrästä tietsikkatyöskentelyä. Toimisto-ohjelmat ja surffaus menevät pikanäppäimillä ja vaikka vasemmalla kädellä, mutta kuvankäsittely ja cad rasittavat rannetta. Viime talvena murtunut värttinäluu ei paranna tilannetta. Tähän on mentävä, ennemmin tai myöhemmin.
  • Koneella tikkaaminen on nopeaa. Oletetaan että tämän peiton tikkaaminen käsin kestäisi kolme vuotta. Jos tikkaan sen koneella kahdessa viikossa, konetikkaus on 78 kertaa nopeampaa. Ajat ovat bruttoaikoja.


Konehuoneen (tietsikka + ompelukone) pöytä on aivan liian pieni. Teen tikkauspaikan olohuoneen pöydän ääreen.


Kone käyntiin.




Tikkasin harjoituslappuja ja sain omasta mielestäni kohtalaisen ilmavia kaaria. Näitä ommellaan peittoon.



Kuivaharjoittelin piirtämällä kuviota paperille. Tämä oli hyödyllistä.  Kuvio on nyt selkärangassa, eikä minun tarvitse miettiä, mihin suuntaan mennään.


Vaikeuksia

Olen aikaisemmin tikannut ompelukoneella vain sohvatyynyjä, en yhtään isompaa työtä. Parhaiten olen onnistunut ompelemalla neliöitä ja suorakulmioita.

Perhosen puolisuunnikkaan muotoisiin siipiin ei kulmikas tikkaus istunut millään. Pyöreämpi malli sopi paremmin.

Työ painaa ja estää käsien kevyet liikkeet. Ilmavat kaaret kutistuvat pieniksi nykiviksi kuvioiksi. Alkuperäiseen kuvioon on pakko välillä lisätä yläpäässä lisäkiemuroita, että tikkaus ylettyy koko blokkiin.


 Käytän ommellessa koneen apupöytää.




Ilman apupöytää jälki on vielä huonompaa.



Työtila pienenee ja samalla kaaret kutistuvat entisestään. Palataan apupöytään.


Ratkaisu ja miesten työkoneista

Työskentelyalue on korkeammalla kuin pöytätaso. Raskas työ vetää ja rajoittaa käsien liikkeitä. Pöytään pitäisi tehdä monttu, johon ompelukoneen voisi upottaa, että se olisi samassa tasossa pöydän kanssa. Tällaisia pöytiä on ulkomaisilla kollegoilla studioissaan.

Ei ehkä kannata ehdottaa miehelle reiän tekemistä olohuoneen pöytään. On miehen vanhemmilta tuotu. Voisihan sen montun tietysti piilottaa pöytäliinalla.

Saisikohan miehen houkuteltua tekemään montun nykyiseen ompelupöytään. Netistä löytyi ohjeet. Just tuollaista työkalua ei autotallissa taida olla, mutta niitä saa rautakaupasta.

Oletteko  huomanneet, mitä yhteistä kaikilla miesten työkoneilla on? Niissä on hirveä ääni. Ehdoton inhokkini on rälläkkä, kulmahiontalaite. Ihokarvat nousevat pystyyn jo kirjoittaessani. Kova ääni on varmaan tarkoituksellista. Mitä kovempi ääni, sitä tehokkaampi kone.


Tikkaajan lounas



Tikkaajan lounas on nopea, ei mitään slow foodia. Nautitaan ulkona, vaikka villatakki päällä. Kasvikset on poimittu omasta kasvimaasta. 


Lounastauolla voi ottaa kuvia keskeneräisestä työstä. Kesällä kaikki kuvat onnistuvat!



Lähikuvassa on yksi parhaiten onnistuneista blokeista. Tällä ei palkintoja saada.

Nyt tarvittaisiin tilkkupoliisia. Voiko tällaisen työn antaa lahjaksi, vai pitääkö ensin hankkia longarm-kone ja harjoitella 10 000 tuntia? Tämä on minulle niin uutta asiaa, että sisäinen tilkkupoliisi ei vielä ole kehittynyt. Ei voi ajatella, ettei lahjansaaja ymmärrä. Kummitytöllä on superompelu- ja käsityömummo.



Tikkaan blokkeja yksi kerrallaan. Merkitsen vihkoon, mikä on tehty. Välikaitaleet tikkaan myöhemmin.

Retiisi



Kuva on kasvimaalta. Retiisi ei piittaa kylmästä. Retiisi on herkkua.







17.5.15

Pitkiä blokkeja Patchwork Cityssä

Tilasin kaksi blokkikirjaa: Tula Pink 100 Modern Quilt Blocks ja Elisabeth Hartman Patchwork City.

Patchwork Cityn sivujen reunaan olen liimannut jo monta post it -lappua merkiksi. Ihana kirja. Kuvassa kirja on kasvihuoneessa kurkun taimien vieressä. Vaikuttaa enemmänkin Patchwork Countrylta.




Kirjassa on 25 blokkia, joiden koko on 5 x 14 tuumaa. Niistä ompelin pari Auditorium-blokkia.


Tässä blokit kiven päällä. Nämä on ommeltu osittain paperin avulla. Näihin saa uppoamaan pieniä jämäpaloja.


Oikealla olevan pinkin vesimittarin sain lahjaksi.

28.4.15

Mustasta vaaleaa ja vähän lehtikaalista

Mustasta vaalea 

Olen tuskaillut perhosteni kanssa. Olen kokeillut valkoisia ja sinisiä välikaitaleita, kun olen yrittänyt saada työtä vaaleammaksi. Kvilttaaja ehdotti vaaleanpunaista.  Vaaleanpunainen ei ollut edes käväissyt mielessäni, mutta pakkohan sitä oli kokeilla. Ihme tapahtui: peitto on nyt vaalea!



Valkoinen ja sininen välikankaana lisäsivät kontrastia, mutta vaaleanpunainen vaalentaa yleisilmettä. Kiitos Kvilttaajalle!

Piti ottaa kuva työstä sunnuntaina ulkona, mutta aurinko jäi saapumatt paikalle.


Tässä kuvassa on pelkkiä blokkeja ilman kaitaleita. Ei uskoisi, että kyseessä on samat blokit.

Lehtikaalista

Kasvattakaa lehtikaalia! Tässä muutama hyvä syy
  1. Lehtikaali on kaunis (reunakasvina, yksikseen kasvavana).
  2. Lehtikaali on herkullista.
  3. Lehtikaali säilyy vihreänä vielä, kun lumi on maassa.
  4. Lehtikaali on helppo pakastaa.

Minulla on lehtikaalin taimia kasvamassa. Eivät vielä minkään näköisiä tässä vaiheessa, oikeastaan aika surkeita.


Lehtikaali kasvaa melkein metrin korkuiseksi ja tekee valtavia kurttuisia lehtiä. Nämä ovat viime kesän satoa.


Tämä kuva on otettu 21. joulukuuta viime vuonna. Söin nämäkin kaalit.


Ensimmäiset lehtikaalin taimet sain toissa vuonna Maisalta. Kaalit olivat kauniita, mutta en osannut syödä niitä. Viime vuonna kasvatin taimet itse ja söin lehtikaalia koko kesän. Joudun viemään eväät töihin ja ainakin kuukauden verran yhteensä söin lehtikaalieväitä: lehtikaalipastaa, lehtikaalirisottoa...

Pakastaminenkin on helppoa. Laita kokonainen lehti pussiin ja pakastimeen. Rutistele pussia seuraavana päivänä ja ota varsi pois. Pakastin on nyt tyhjä, ja odottelen innolla uutta satoa.

1.4.15

Laitanko kaitaleet? Mitä taustakankaaksi?

Taas alkaa tilkkuahdistus. Mitä taustakankaaksi? Laitanko kaitaleet väliin? Miksei kaapissa ole mitään sopivaa kangasta? Miksei tämä ole vieläkään valmis?

Kolme kuukautta meni ilman tilkkuja. Ensin vaivasi käsi, sitten polvi. Kun käsi oli kipsissä, ajattelin että olisi helpompaa - ainakin tilkullisesti - jos olisi käden sijaan jalka kipeänä. Tuli testattua ettei ole. Jalka on pahempi. Ei voi ommella, kun ei polvi taivu ompelukoneen alle. Toivottavasti tässä tuli vaivakiintiö täyteen pitkäksi aikaa!

Kipsikädestä ja polvisärystä oli myös hyötyä. Tässä lista hyvistä puolista.
  1. Ompelukone on huollettu.
Muita hyviä puolia ei nyt tule mieleen. Koneen moottori kuumeni välillä liikaa (ihan totta). Huollon kaveri sanoi, että pyörän ympärille oli kietoutunut lankaa, joka hidasti pyörimistä.



Puhalsin pölykerroksen perhosblokkien päältä ja levitin ne pöydälle. Laitan blokkien väliin kaitaleet, että saan yleisilmeen vaaleammaksi.


Testattavana on valkoinen ja turkoosinsininen kaitalekangas. Hmm! Pidän kovasti tuosta turkoosista, mutta en ole varma, onko se hyvä ratkaisu.



Itse asiassa olen talven aikana ostanut useamman kaitalekankaan, eikä mikään tunnu oikealta.Voi tätä tilkkustressiä!


4.1.15

Värin sai itse valita

Onnistuuko ompelu noin puolellatoista kädellä? Joudun pitämään kipsiä viisi viikkoa. Haaveena on päästä ompelemaan koneella viikon - parin kuluttua. Kunhan nakkisormet vähän ohenevat.

Lyhyesti: nurin, värttinäluun murtuma, kipsi

Hyvät puolet:
  • ei tarvitse siivota
  • nyt on aikaa selata kaikki tilkkulehdet ja katsoa tilkkuvideoita

1.1.15

Hyvää Uutta Vuotta!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Ihana herätä aamulla aikaisin, kun ei tarvitse lähteä töihin! Uusi vuosi saisi olla kerran viikossa.


Aamu kului tikkauksia ommellessa. Tulossa on pussukoita jämäkankaista.