Hulpiot ommeltu

Nyt on käytetty kaikki pitemmät reunapalat. Täytyy ostaa uutta kangasta, jos aikoo ommella lisää hulpiotöitä. Viimeisistä ompelin äidille sohvatyynyn päällisen.

Talvessa on yksi hyvä juttu. Ulkona saa hyviä kuvia!

Tikkasin tyynynpäällisen ompelukoneella vapaaompelulla. Tämä oli ensimmäinen kerta. Hulpio on sen verran tiukkaa kangasta, että sen tikkaaminen käsin olisi ollut raskasta. Ja kestänyt kuukausia!

Jälki ei ole tasaista: pistot eivät ole samanpituisia eivätkä ompeleet kaarra pehmeästi, vaan mukana on runsaasti teräviä kulmia. Siitä huolimatta olen aika tyytyväinen.

Kun ensimmäisen kerran kokeilin vapaavarrella ompelua, ajattelin ettei tästä tule koskaan mitään. Jälki oli hirveää. Useamman tunnin yhtäjaksoisen ompelun jälkeen pistot olivat rauhoittuneet sen verran, että uskalsin aloittaa tyynyn tikkaamisen.

Hulpiokivaa

Sohvatyynyihin pitäisi saada uudet päälliset.

Otin hulpiolaatikon esiin ja etsin kaikki yli 60 cm pituiset kaitaleet. Killassa Maisa teki muutama vuosi sitten hulpiotöitä, ja minäkin innostuin leikkelemään kankaan reunuksia. Leikkaan useimmista uusista kankaista 1,5 tuuman kaitaleen talteen.

Hulpiot pikku väripompuloineen ovat usein kauniimpia kuin itse kangas. Valkeat hulpiot tuovat töihin raikkautta. Tästä näkee myös minkälaisia kankaita käyttää. Varastossani oli vain muutama sininen hulpio. Sininen on kaunis väri, mutta en osaa yhdistää siihen mitään. Muita värejä ei tarvitse yhdistellä, senkun laittaa vaan!

Hulpioita näyttää aina olevan paljon, mutta ne hupenevat nopeasti. Juuri ja juuri sain kaitaleet riittämään yhteen tyynynpäälliseen.

Ompelen kaitaleet pohjakankaalle. Ensimmäinen kaitale ylös hulpio yläpuolella. Mittaan viivaimella, että kangasta näkyy 3/4 tuumaa ja lisään seuraavan kaitaleen. Ompelen tikin hulpion yläreunaan. Käytän raidallista tai ruudullista pohjakangasta, jotta rivit pysyvät suorassa. Hulpio tuppaa käyristymään, jollei sitä pakota ruotuun. Käytin sprayliimaa kiinnittämiseen nuppineulojen sijasta.

Minulla oli kaapissa kaksi sprayliimapurkkia vuosikaudet. En osannut käyttää niitä mihinkään. Nyt olen ottanut ne käyttöön. Nuppineulojen pistäminen tiukkaan hulpioon oli hankalaa. Sprayliima oli paljon helpompi käyttää.

 Ompelen koneella hulpioreunan parin millin päästä reunasta alla olevaan kankaaseen ja pohjakankaaseen.

 Tässä vielä tämänpäiväinen ja toinen aikaisemmin ommeltu. Molemmat odottavat tikkausta.

Ainut hankala vaihe hulpiotöissä on tikkaaminen:  hulpio on tiukkaa kudosta, siihen vielä tukikangas. Haaveilen tikkaavani nämä ompelukoneella.

Väriterapiaa, tilkkutyön vaikein vaihe ja mitä tilkkuilijan mies saa kestää

Piti tulla kevät, mutta tulikin lunta yli 20 cm. Aurinko sentään paistaa!

Sain taas annoksen väriterapiaa.  Kun ompelin palasia yhteen jokin aika sitten, huomasin miten innostuin punaisesta. Ja taas! Punaisen kanssa työskentely piristää. Täytyy muistaa käyttää punaista muutenkin. Saisikohan töissä pöydälle tai seinälle jotain punaista!

Mies piteli peittoa kuvauksen aikana. Se on helpoimpia asioita tilkkuilijan miehen elämässä. Niitä muita ovat mm

• kangaskasat odottamattomissa paikoissa
• vanurulla vaatekaapissa
• langanpätkät vaatteissa
• matkareittien suunnittelu tilkkukauppojen kautta ja odottelu kaupan edessä 

Onneksi tilkkukankaat ja -kirjat eivät maksa mitään, joten rahanmenoa ei tule, eikä sitä tarvitse edes mainita.

Neuloja häviää hirveitä määriä. Tikkaus- ja applikaationeulat ovat aina loppu. Jos mies tietäisi, ei kyllä kulkisi sukissa kotona.

Ei tilkkuilijalla itselläänkään aina ole helppoa. Yksi pahimmista paikoista on reunus. Mitä kangasta laitan reunukseen? Blokkeihin löytää yleensä kankaat, mutta reunus on mahdoton. Kaapissa ei koskaan ole sopivaa kangasta. Ei vaikka niitä on ostanut työn edetessä moneen kertaan. Killassa on melkein joka kerta joku kyselemässä muilta apua reunusasiassa.

Toinen ahdistava asia tilkkuilijan elämässä on kangasvarasto. Muut kun eivät ymmärrä miksi kangasta pitää ostaa lisää, vaikka sitä on pari kaappia täynnä. Oletteko kuulleet laulun 100 ways to hide your stash? Debbie Sews Retro -blogista löytyy videoclippi. Kannattaa katsoa.

Näen punaista uuh!

Ompelin kiinalainen lyhty -blokkeja yhteen. Vadelman punaista, oranssin punaista... nam! Kuvio ei hirveäsi erotu. Se oli tarkoituskin, mutta olisi ehkä vähän enemmän voinut näkyä.

Lentävät hanhet odottamassa tikkausta

Tähän on koottu jämähanhet. Työn koko on 75x75 cm. Blokkeja on vielä vähän jäljellä.

Lentävät hanhet on mieliblokkejani. Se on helppo ja nopea ommella. Se on monikäyttöinen.Värejä vaihtelemalla se on aivan eri näköinen. Ompelin vaaleita hanhia tummalla pohjalla, ehkä ensi kerralla tummia hanhia vaalealla pohjalla.

Ensimmäistä kertaa käytin sprayliimaa kerrosten yhdistämiseen. Tarkoistus on tikata käsin. Saas nähdä kulkeeko neula!

Kirjoitin jokin aika sitten, että tästä lähtien silitän saumat auki. Vannomatta paras. Saumat oli pakko silittää terävästä kulmasta poispäin.

Lentäviä hanhia suoraan koneesta

Pari vuotta sitten olin ompelemassa Spiders Web -peittoa. Tiedättehän: tuhansia lentävä hanhi -blokkeja suorassa kulmassa ja 45 asteen kulmassa. En osannut ommella yhtäkään siistiä valmista blokkia, niimpä minulle jäi satoja lentäviä hanhia. Niistä saa nopeasti vaikka mitä.

Käytän melkein joka työssä mustaa ja valkoista. Mielestäni niillä saa raikkaan näköisiä blokkeja.

Hankin pari vuotta sitten Angler 2 -viivaimen, joka teipataan ompelukoneen jalan alle. Sen avulla on helppo ommella kulmasta kulmaan.  En ole tätä aikaisemmin käyttänyt, mutta kun edessä piti olla  vuosisadan kulmasta kulmaan -urakka, etsin ja otin käyttöön. Hyvä on! Yleensä viivojen vetelemiseen menee yhtä kauan aikaa kuin ompelemiseen. Nyt ei tarvinnut vetää yhtään viivaa ja tuli vain pari suutaria.

Silitän hanhiblokkien korvat ennen kuin leikkaan ylimääräiset alta pois. Vino sauma on helpompi silittää, kun siinä on tuki alla. Samalla pystyy tarkastamaan. että kulma on todella suorakulma.  Luin jostain ja hyvin toimii. Sitten vain keksimään, miten hanhet yhdistetään.

Saumat auki ja jämät järjestykseen

 

Olen tehnyt kaksi isoa päätöstä:

1. Prässään saumat auki. Kun aloitin tilkkutöiden ompelemisen, avasin saumat. Sitten luin, että saumoja ei saa avata. Tapahtuu kauheita. Vanu tulee läpi saumasta ja paahtoleipä palaa. Nyt monet designerit ja tilkkutietäjät avaavat saumat. Se on luvallista! Saumasta tulee litteä. Hyvästi möykyt!
2. Laitan jämät järjestykseen. Olen koukussa Fabric Therapy -blogiin. Käyn ihailemassa Teresan varastointisysteemiä. Minulla on kaksi laatikollista jämäpaloja, joita käytän hyvin harvoin. On epämiellyttävää kaivella ruttuisia paloja, jotka ovat rispaantuneet ja täynnä langanpätkiä. Erityisesti inhoan pitkiä kaitaleita, joiden toinen pää ei edes irtoa kangaspallosta. Kuvassa on flying geese -kulmapaloja, koko 1,5-2,5 tuumaa. Silitän, järjestän ja käytän.