3.3.13

Väriterapiaa, tilkkutyön vaikein vaihe ja mitä tilkkuilijan mies saa kestää

Piti tulla kevät, mutta tulikin lunta yli 20 cm. Aurinko sentään paistaa!

Sain taas annoksen väriterapiaa.  Kun ompelin palasia yhteen jokin aika sitten, huomasin miten innostuin punaisesta. Ja taas! Punaisen kanssa työskentely piristää. Täytyy muistaa käyttää punaista muutenkin. Saisikohan töissä pöydälle tai seinälle jotain punaista!

Mies piteli peittoa kuvauksen aikana. Se on helpoimpia asioita tilkkuilijan miehen elämässä. Niitä muita ovat mm
  • kangaskasat odottamattomissa paikoissa
  • vanurulla vaatekaapissa
  • langanpätkät vaatteissa
  • matkareittien suunnittelu tilkkukauppojen kautta ja odottelu kaupan edessä 
Onneksi tilkkukankaat ja -kirjat eivät maksa mitään, joten rahanmenoa ei tule, eikä sitä tarvitse edes mainita.

Neuloja häviää hirveitä määriä. Tikkaus- ja applikaationeulat ovat aina loppu. Jos mies tietäisi, ei kyllä kulkisi sukissa kotona.

Ei tilkkuilijalla itselläänkään aina ole helppoa. Yksi pahimmista paikoista on reunus. Mitä kangasta laitan reunukseen? Blokkeihin löytää yleensä kankaat, mutta reunus on mahdoton. Kaapissa ei koskaan ole sopivaa kangasta. Ei vaikka niitä on ostanut työn edetessä moneen kertaan. Killassa on melkein joka kerta joku kyselemässä muilta apua reunusasiassa.

Toinen ahdistava asia tilkkuilijan elämässä on kangasvarasto. Muut kun eivät ymmärrä miksi kangasta pitää ostaa lisää, vaikka sitä on pari kaappia täynnä. Oletteko kuulleet laulun 100 ways to hide your stash? Debbie Sews Retro -blogista löytyy videoclippi. Kannattaa katsoa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti