Näissä hommissa silitysrauta on tärkeä työkalu. Se on päällä melkein aina ommellessa. Välillä tuntikausisa.
Vanha rauta meni lepotilaan ja alkoi taas lämmetä, kun sitä heilutti. Lopulta se raukka meni hyvin palvelleena lopulliseen lepotilaan.
Ostin uuden raudan. On tehokas: 2400 wattia ja höyryä riittävästi. On vähän painavampi, ihan hyvä. Tämäkin menee lepotilaan. Mutta se piippaa mennessään: piip, piip, piip, piip, piip, piip! Voisin ymmärtää yhden piippauksen, voisin ymmärtää kaksi, jopa kolme piippausta, mutta kuusi! Piippaus voi olla turvatekijä tavalliselle raudan käyttäjällä, mutta tilkkuilijalla silitysrauta on yleensä metrin päässä. Pieni huokaus riittäisi, eikä sekään olisi tarpeellinen.
Lepotila alkaa, kun olen silittämättä kahdeksan minuuttia. Nykyisin ompelen koneella jonkin aikaa, sitten alan odottaa piippausta ja siirryn äkkiä silityslaudan ääreen.
Välillä rytmitän työt esimerkiksi 15:n tai 30:n minuutin pätkiin. Ompelen 15 minuuttia uutta ja kivaa työtä ja sitten 15 minuuttia toista, joka on tylsä tai tylsässä vaiheessa. Kahdeksan minuuttia on liian lyhyt aika rytmittämiseen. Menee stressiompeluksi.
Manuaalia minulla ei tietenkään enää ole. Silitysrauta! Maailmasta saisi olla mieluummin manuaali.
Tiedän, mitä tarkastan, kun hankin seuraavaa rautaa.
Mä en ole koskaan suostunut ostamaan rautaa, joka menee lepotilaan...siis, että se olisi kylmä joka kerta, kun menen sen luo -ei käy! Ja vielä äänen kanssa!:-) Mulla oli uusi pesukone, joka piti piippausta, kun oli valmis ja piippasi siis niin kauan, että kävin sen tyhjentämässä. Onneksi sen sai pois, sillä muohan ei kodinkoneet komentele!;-) Toivotaan, että sun raudalle tulee syysflunssa ja ei jaksa enää piippailla. Siitä huolimatta mukavia silityshetkiä tilkkujen parissa.
VastaaPoistaKumma juttu, kun kaikkiin koneisiin lisätään piippaus. Duunissa on mikro, joka piippaa niin kauan että ruoka otetaan pois. Sairasta.
Poista