22.6.16

Orrengrund, Hylynryöstäjä, Ärrimurri ja vähän pioneista



Orrengrundiin on ilmestynyt muutama uusi blokki. Kyse on tietysti merisäästä. Säätiedotus merenkulkijoille täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Miten voisi olla rakastamatta meriasemia: Orrengrund, Nahkiainen, Ulkokalla, Utö, Tankar, Märket, Kylmäpihlaja, Jussarö, Bogskär, Bågaskär, Kalbådagrund... kuin runo!

Työkaverin kanssa vaihdoimme lomakirjoja. Sain Anna Janssonin dekkarin Hylynryöstäjä. Lisää merisäätä; kirja tapahtuu Gotska Sandönin saarella! Mystinen paikka, pieni hiekkasaari aivan keskellä Itämerta. Jansson kuvaa hyvin saarta ja sen ainutlaatuista luontoa.

Netissä on paljon mielenkiintoisia tilkkuaakkosia (esimerkiksi Tula Pink ja Modern Alhabet), mutta halusin tehdä tähän merisäähän omat. Vaikein kirjain tähän mennessä on ollut R, ja Orrengrundissa niitä on kolme. R-kirjaimen epäonnistuneistä versioista syntyisi Ärrimurri-tilkkutyö, todennäköisesti myös Ärrän kierrän orren ympäri -kaitaliina. Ännän kanssa on myös vaikeuksia, täytyy vielä miettiä. Paperin avulla ompelisi mitä vain, mutta ajattelin että saan nopeammin suoraan leikkaamalla. Todellakin. Mitenhän onnistuvat ääkköset, å ja ä? Pitääkö jättää Kalbådagrund ja Bågaskär väliin ja ommella mieluummin Nahkiainen?





Sää on niin ihana, että kirjainongelmat siirtyvät tulevaisuuteen. Ainoa tilkkutyö parina viime päivänä on ollut peittojen peseminen ja kuivaaminen ulkona narulla.





 Pionit ovat nyt uhkeimmillaan. Kameran kortilla puolet kuvista on pioneista. Ja aion ottaa lisää.








 Hyvää juhannusta, olipa 30 astetta tai sadetta!



5.6.16

Minimalistin tilkkutehdas ja Orrengrund



Tilkkutehtan kalustus näyttää tällä hetkellä minimalistin unelmalta. Ei ole juuri muuta kuin pieni työpöytä ja vaijeri seinällä.

Menossa on putkiremontti. Tilkkutehtaallekin vedetään uudet putket ja lämpöpatteri vaihdetaan. Lähes kaikki tavarat, ainakin ne mitä olisi tarvittu, on pakattu laatikoihin ja siirretty muualle. Remontti on aikataulussa, mutta tavaroiden pakkaamiseen ja purkamiseen menee aikaa.

Kerrankin on tilkkutehtaalla tilaa! Olen katsellut saisiko pöydän, hyllyn ja silityslaudan uuteen järjestykseen. Vähän lisää pöytätilaa ei haittaisi! Muutenkin tilkkutehtaan kalustus vaihtaa paikkaa säännöllisesti suunnilleen kerran vuodessa, kun muut huoneet pysyvät samanlaisina vuodesta vuoteen.





Seinällä on uusi työ, Orrengrund, vielä vähän keskeneräinen! En yleensä nimeä töitäni, mutta tällä oli nimi ennen kuin yhtään saumaa oli ommeltu.




Tavaroita lajitellessa löytyi vuosien takainen applikaatiotyön alku. Tätä olen ulkona ommellut. On ollut ihanan lämpimät ilmat. Tänäänkin oli hetken aikaa niin lämmintä, että pystyi istuskelemaan  ulkona.

Kamerani oireili koko kevättalven, eikä toiminut kunnolla edes huollon jälkeen. Vähään aikaan en ole saanut tarkkoja kuvia kuin satunnaisesti. Nyt on uusi kamera hankittu...


ja voin taas ottaa kuvia vaikka lentokoneista.

Hyvää kesää kaikille! Toivotaan, että lämpimät päivät palaavat!








12.4.16

Domino-peitto Ikean kangaspaloista

Sunnuntaina oli loistava ilma ottaa tilkkukuvia ulkona. Peiton nimi on Domino. Ei varmaankaan tarvitse selittää miksi.




Malli on Disappearing Four Patch, missä siis ensin ommellaan neljän neliön blokki, ja sitten leikellemällä ja uudelleen ompelemalla häivytetään kuviota.



Peitto on ommeltu Ikean 20 cm:n palasista, jotka ovat lähes ilmaisia. On aika huoletonta ommella. Jos menee vikaan, voi heittää palaset olan yli kuin Eleanor Burns aikoinaan (ehkä heittelee vieläkin).



Peitto tulee saunakamarin sängylle. 

En pessyt kankaita etukäteen. Pelkäsin, että palaset purkaantuvat langaksi koneessa.




Pesemätöntä kangasta oli helppo ommella ja silittää, mutta koko talo oli langanpätkiä täynnä. Haalarit olisi ollut hyvä ompeluasu.



Työ odottaa vaijerilla toisen työn vieressä tikkausta. Lisää tikkausta odottavia töitä on vaatehuoneessa ja konehuoneessa (tieto- ja ompelu-).




Sunnuntaina oli myös loistava päivä seurata lentokoneita. Lentää niitä talvellakin, mutta jotenkin on kivampi katsella aurinkotuolista.

20.2.16

Seepran raitaa sohvalle


Lomaviikko ja sattui vielä pari aurinkoista päivää! Luonnon valo, sisällä tai ulkona, auttaa kummasti kuvauspuuhissa.

Kevätaurinko paljasti myös surullisen nuhjuiset sohvatyynyt. (Alkuperäiset, tyynyjen mukana tulleet tekokuitupäälliset! Tilkkuilijan olohuoneessa! En uskalla ääneen sanoa.) Kesäisiä omatekemiä on runsaasti, talvisin olen käyttänyt näitä tekokuituhirviöitä. Nyt alkaa kevättyynynpäällisten ompelu.

Epämääräisten tekeleiden korista löytyi pari vuotta sitten ompelemiani sinisiä blokkeja. Palat yhteen. Tästä tulee kevättyynynpäällinen numero 1.




Avustaja esittelee valmista pintaa ulkona.




Tyynyt eivät ole noin isoja. Pitäisi saada parikymmentä senttiä pois. Ehkä parasta tikata ensin, ja katsoa saanko fiksattua. Suunnitelma B on tehdä tästä sohvapöydän liina.




Blokki löytyy Strip-Smart Quilts -kirjasta ja se ommellaan smartisti stripistä. Heh. 

Kirjan alla on Marimekon taikakangas. Ruokapöydän liinaan tulee aika nopeasti fläkkejä (yleensä avustajan puolelle), mutta tässä kankaassa ne eivät näy. Tämän pöytäliinan käyttöaika on tuplasti pitempi kuin muilla pöytäliinoilla.

Tilkunviilaaja ompeli ihanan Massey Ferguson -peiton traktoriblokeista.  Käytin samaa blokkia, mutta tästä ei tullut traktoria, tuli seepraa.




 Tästä tulee kevättyynynpäällinen numero 2.





 Blokki löytyy American Patchworks & Quilting -lehdestä.

Mistä löytyy nykyisin tilkkulehtiä pääkaupunkiseudulla? Ennen oli akateemisissa hyvä valikoima, prismoissakin jotain. Ainut löytämäni pitkään aikaan on Love Patchwork and Quilting prismoissa. Netistä saa, mutta saako vielä lehtihyllystä?

20.12.15

Joulukankaista huh

Kangaskaapin peränurkassa on kaksi myttyä aataminaikuisia joulukankaita. Toisessa mytyssä on punaisia ja vihreitä ja toisessa kirkkaan sinisiä kankaita. (Aikamoisia kammotuksia! Laitan sulkuihin, kun on sentään kyse joulusta.)

Joka vuosi joulun alla kaivan ne esiin ja mietin ompelenko jotain vai heitänkö pois. Olen tehnyt niistä nauhaa joulukranssiin ja paketteihin, mutta ne eivät vähene lainkaan. Kauniit kankaathan loppuvat aina kesken.



Tänä vuonna päätin leikellä ne 1,5 tuuman neliöiksi. Leikattuja neliöitä on ämpärillinen, mutta valmiiksi ommeltuja blokkeja on vain kaksi, oikeastaan puolitoista (huokaus!). Laitoin blokit ovimatoksi ihanalle piparkakkutalolle, jonka sain lahjaksi. Piparitalo on muovin sisällä, etteivät hiiret syö.




Ompelen ensin kaikki kankaat blokeiksi ja mietin sitten, mitä niistä saa. Valkoinen kangas kaverina laimentaa kankaiden 90-lukulaista disainia.




Sinisistä kankaista ompelin joitakin vuosia sitten crazyblokkeja, ja niistä kaitaliinan. Kerrokset on yhdistetty solmimalla. Kankaat olivat niin muovisen tuntuisia, ettei tehnyt mieli tikata.


Kaitaliinan väri on niin räikeän sininen, että siihen kyllästyy. Joulutarvikelaatikko täytyy avata varovasti, ettei kaikki sininen tule heti silmille. Tänä vuonna sen paikka on keittiössä.

Näitä sinisiäkin kankaita on jäljellä vaikka kuinka paljon.


20.9.15

Hirsimökin kesytystä ja kurkkusadosta

Hirsimökki ei ole ollut mieliblokkejani. Muutamaa kokeilublokkia pitemmälle en ole aikaisemmin päässyt. Kiltaan piti ommella blokkeja yhteisesti valmistettavaan puutarhurin hirsimökkipeittoon. Siitä se sitten lähti.



Olen ommellut blokkeja syksyn sadon väreissä. Otin kuvan ulkona. Aurinko paistoi iltapäivällä niin, että häikäisi ja oli kuuma. Ihanaa!



Yksittäiset blokit eivät ole tarkasti mustavalkoisia, vaan vähän sekalaisia.



 Kun blokit asettelelee vierekkäin, kuvio erottuu vahvana.




Hirsimökkiä on ihan mukava ommella, kunhan leikkelee palat valmiiksi sopivan pituisiksi pätkiksi. Tässä kaitaleita design walliin kiinnitettyinä, vaaleat ylärivissä ja tummat alarivissä. Sama kangas voi olla kummassakin rivissä. (Design wall on halpiskaupasta parilla eurolla ostettu ilmoitustaulu, johon on kiinnitetty vanu nuppineuloilla.) Täytyy taas leikata lisää kaitaleita.

Kovin isoa työtä tällä kelta-musta-oranssi -värityksellä en aio tehdä. On niin vahvasti sesonkiväritys.

Valmiin blokin koko on 7 tuumaa (18 cm) ja se on ommeltu 1 1/4 tuuman (~32 mm:n) kaitaleista. Katsotaan, mitä tästä syntyy.

Tähän voi käyttää kaikki jämän jämät.



 Loppukesästä on ollut ongelmia kurkkujen kanssa. Niitä on tullut hirveästi ja tulee koko ajan lisää kasvihuonessa. Jääkaappi on täynnä maustekurkkupurkkeja, samoin ystävien ja sukulaisten. Tässä kuvassa on näkyvissä kolme kurkkua. Ei mitään direktiivikurkkuja, vaan käyriä. Vain noin joka viides kurkku on suora.