Tilkkuahdistusta osa 1

Lomalla pyrin aina pitämään yhden päivän, jolloin pelkästään ompelen. Nyt se päivä oli tämän viikon maanantaina. Yksin kotona ja kolme aloitettavaa työtä valmiiksi mietittynä. Ei meinannut uni tulla silmään sunnuntai-iltana.

Kun on uusi työ mielessä, on kiire saada  muutama blokki valmiiksi, käsin kosketeltavaksi ja pyöritettäväksi. Tästä jatketaan. Tilkkuahdistus iskee, jos ei saa työtä alulle. Kolmesta uudesta työstä ei yksikään lähtenyt lentoon.

Se miltä työ näyttää ohjeessa tai mielessä tai piirrettynä on yksi asia. Se miltä se näyttää ommeltuna, on ihan toinen asia. Vaikka kuinka suunnittelisi ja miettisi kankaat valmiiksi, lopullinen totuus paljastuu vasta blokkeja asetellessa.

Ensimmäinen ahdistus on suunnittelutaulun alareunassa oleva timantti. Timantti kuuluu ohjeeseen Jelly Parfait, joka löytyy  Fig Tree Quiltsin sivuilta. Malli on suunniteltu antiikkipeiton pohjalta. Kerrassaan ihana. Yksi kauneimmista näkemistäni malleista. Fig Tree Quiltsillä  on muitakin kivoja malleja. Tilasin myös Canned Pears -ohjeen.

Timantti (minulle se on vuori) ommellaan kaitaleista. En osannut hahmottaa, miten värit asettuvat blokissa. Yleensä laitan töihini kaikki värit ja sitten vielä muutaman lisää, mutta tässä se ei toiminut. Liikaa värejä. Uusiksi.

 Seuraavana päivänä tein uuden version. Parempi, mutta nyt värit ovat liian symmetrisesti.

Ahdistus kuitenkin vähän helpottaa. Tästä lähtee.

Tree Farm - Metsätila etenee

Metsätilablokit on leikattu. Keittiön välikössä iso design wall, jonne olen asetellut blokit sitä mukaa, kun ne valmistuvat.

Design wall on yksinkertaisesti verhovaijeri, johon olen ripustanut klipseillä vanhan tilkkutyön nurinpäin, ja siihen taas blokit nuppareilla.

Näiden blokkien leikkaaminen ja ompeleminen on ollut vähän hankalaa. Helpottaa kun näkee koko ajan, missä kohtaa on menossa. Teossa olevan työn blokkeja on muutenkin mukava katsella, ja design wallilla niitä voi käydä kurkistamassa halutessaan.

Nyt on menossa puunrunkojen applikointi. Säilytän keskeneräisten töiden palasia ja silppuja tarjottimilla. Minulla on näitä euron tarjottimia toista kymmentä, ja yli puolet on käytössä. Tarjottimet eivät vie tilaa: ne ovat päällekkäin kaapissa. Mallineet, langat ja kangaspalat ovat aina valmiina, kun tulee äkkitarve (elokuva, kiltaan lähtö...).

Vasemman puoleisella tarjottimella ovat silput ja kaavat, oikealla on tarjotin elokuvan katsomiseen.

Telkkaritarjottimelta puuttui yksi tärkeä asia: rakkolaastari (fiskarsien oikealla puolella). Kädet ovat talven jäljiltä taas aivan hirveässä kunnossa. Sormien pikku haavoja on pakko paikkailla, että pystyy tekemään käsitöitä. Tämä rakkolaastari on ainoa, joka tehoaa minuun sormiini. Tuosta palasta saa kaksi sormilaastaria. Tikkaamisessa se ei valitettavasti estä neulan läpi menoa. Pehmentää mutta ei estä.

Rästitikkausta

Jouluna laitoin sängyn päälle käyttämättömän tilkkupeiton. Otin siitä pinosta, missä on valmiita. Reunat ja osa blokeista olivat ilman tikin tikkiä. Puolet tikkaamatta!

Pari vuotta sitten paniikkitikkasin tätä ennen näyttelyä ja näyttelyn jälkeen piilotin kaappiin. Nautin käsintikkaamisesta. Ensimmäisten tikkien ompelu on huumaavaa, mutta kun on iso peitto, urakka tuntuu joskus ylivoimaiselta. Silloin on parasta piilottaa työ kaappiin ja toivoa, että hyvä haltija hoitaa homman.

En ole niitä, joiden on pakko ommella valmiiksi kaikki aloitukset. En todennäköisesti mahtuisi sisään. Mutt jos saan työn näin pitkälle, teen sen valmiiksi. Täytyy myöntää, että kaapissa on toinenkin, josta puuttuu vähän tikkausta, mutta vain vähän. On hyvä olla varalla, jos ei ole mitään muuta käsityötä.

Malli oli vuoden 2005 American Patchwork & Quilting -lehdessä. Huomasin peiton heti ja tiesin, että tämän vielä ompelen. Vähän oikasin, kuten kuvasta näkyy, mutta lisäsin kolme uutta blokkia.

Välikaitaleisiin tikkasin palmikkoa, muualle olen ommellut tällaista kikerrystä. Ei tarvitse merkitä millään tavalla. Tässä työssä olen käyttänyt useamman värisiä tikkauslankoja, jopa punaista. Kaikki sulautuvat sekaan.

Minulla oli siniset kertakäyttökäsineet kädessä, kun kuvasin. Ei tilkkutyön takia, vaan käsivoiteen, eivät tietsikan näppäimet lähmäänny. Tuli ihan forensic-olo. Näin CSI:ssakin otetaan kuvia siniset käsineet kädessä.

Urban-blokit valmiina entäs nyt

Kaikki urban-blokit ovat olleet valmiina jo piemmän aikaa. Olen kiertänyt blokkipinon kaukaa. Rimakauhu iski.

• Onko mukana väriltään täysin vääriä blokkeja? Myrkyn vihreä, tumma oranssi...
• Miten asettelen blokit? Mitä yksinkertaisempi blokki, sen enemmän vaihtoehtoja. Siltä ainakin tuntuu.

Tässä vaiheessa työ näyttää 70-luvun vahakangasnäytteiltä, mutta minä uskon tähän. Kyllä tästä vielä kaupunkinäkymä tulee. Blokkeja pitäisi nyt vaan käännellä ja testata. Urakka tuntuu toivottomalta ja vaatisi aikaa.

Edellisessä kodissa laitoin blokit olohuoneen lattialle ja menin katselemaan työtä portaiden raoista. Sieltä sai etäisyyttä ja oivan kuvakulman työhön.

Jos odottelisi kesää, nurmikolle on niin ihana levittää blokkeja.

Onko tässä 80-luvun suosituin verhokangas

Hieno otsikko, keksin sen itse. Oikea nettiotsikko.

Killassa minulla oli mukana valkomustia kolmioita (pino vasemmassa alareunassa). Valitin, että oli ainoa valkomusta kangas, mitä löytyi, anopin vanhat keittiön verhot.

Anne katseli ja kysyi, että onko kankaassa punaisia neliöitä.

No on! Annella oli ollut samasta kankaasta verhot 80-luvulla, ja Kirstillä myös! Meitä oli kuusi naista pöydän ympärillä, ja kolme tunsi kankaan. Tämä oli varmaan hieno kangas 80-luvulla.

Aloin ommella Quiltmaker lehdessä 2009 ollutta Tree Farm -peittoa. 

Malli kalahtaa aina päähän ensi selauksella. Jos ei jostain työstä pidä heti, ei se miellytä myöhemminkään. Tämä on sellainen, mikä oli pakko ommella. Kyllä te tiedätte.

Suunnittelija Tina Curran kehottaa kaikkia suunnittelemaan omia malleja ja muuntelemaan toisten suunnittelemia. Yleensä aina jotain muuttelen, mutta tämän on mielestäni täydellinen.

 Raikkaat vihreät yhdistettynä valkoiseen, nam! 

Verhokangas on niin vahvasti "suuntautunut" , että täytyy laittaa harkintaan.

Kadonneen neulan metsästäjä

Nyt ovat nuppineulat hyvässä järjestyksessä. Eriväriset ja erilaatuiset ovat omissa paikoissaan.

Viikonloppuna kävi hassusti: tikkausneula katosi. Muistelin että työpöydän laatikossa on lisää, mutta ei ollut. Onneksi tilkkuilijalla on ehtymätön varasto näitä tilanteita varten.

Puristelin kaikki tyynyt läpi. Tiukat ja kovat tyynyt ovat parhaita. Kun vain jaksaa kaivella, niin varmasti löytyy. Löysin kolme tikkausneulaa ja pari applikaationeulaa. Samalla järjestelin nuppineulat ojennukseen.


Killassa olemme pohtineet tätä neula-asiaa muutaman kerran. Ajatelkaa miten paljon ostamme neuloja. Mihin ne kaikki joutuvat! Parasta olla pohtimatta kotona, ainakaan ääneen.

Biscornuneulatyyny

Joulun välipäivinä kädet kaipasivat pientä ommeltavaa, ja muistin nämä biscornut. Nimi on huikea! Kyseessä on kahdeksankulmainen epämääräinen rakenne.

Kuvassa on kolme valmista biscornuneulatyynyä pukin ja possun seurassa. Pukki ja possu tahtoivat vielä kuvaan ennen laatikkoon joutumista.

Tässä nämä kahdeksankulmiot ovat lähikuvassa. Näitä syntyi yksi kappale yhden elokuvan aikana.

Netistä löytyy monta mainiota biscornuohjetta (Quiltsalott, Made by Eva).

Aluksi näyttää vähän monimutkaiselta, jos ei ole näitä ennen ommellut. Ohjeet ovat  yksinkertaistettuna:

1. Leikkaa kaksi kangasneliötä (käytin 4½ ja 4":n neliöitä).
2. Merkitse saumanvarat ja jokaisen sivun keskikohta.
3. Asettele toisen neliön keskikohta toisen neliön kulmaan.
4. Ompele, käännä, täytä ja laita nappi.

Aloitin ensimmäisen neulatyynyn ompelun koneella, mutta vaihdoin käsinompeluun. Kulmissa joutuu niin paljon vääntämään, että on helpompi ommella käsin.

Eityisesti biscornuneulatyynyt näyttävät olevan ristipistoilijoiden suosiossa. Ihailin tätä Finishing School biscornua. Kangas helpottaa terävien kulmien ompelua. Mutta eivät nämä ole hassumpia tilkuistakaan.

Mallia voi jalostaa ompelemalla neulatyynyt tilkkutyöneliöistä. YouTubesta löytyy Carolyn Forsterin video, missä hän ompelee ihania biscornuja. Katso ja nauti.