Urban-blokit valmiina entäs nyt

Kaikki urban-blokit ovat olleet valmiina jo piemmän aikaa. Olen kiertänyt blokkipinon kaukaa. Rimakauhu iski.

• Onko mukana väriltään täysin vääriä blokkeja? Myrkyn vihreä, tumma oranssi...
• Miten asettelen blokit? Mitä yksinkertaisempi blokki, sen enemmän vaihtoehtoja. Siltä ainakin tuntuu.

Tässä vaiheessa työ näyttää 70-luvun vahakangasnäytteiltä, mutta minä uskon tähän. Kyllä tästä vielä kaupunkinäkymä tulee. Blokkeja pitäisi nyt vaan käännellä ja testata. Urakka tuntuu toivottomalta ja vaatisi aikaa.

Edellisessä kodissa laitoin blokit olohuoneen lattialle ja menin katselemaan työtä portaiden raoista. Sieltä sai etäisyyttä ja oivan kuvakulman työhön.

Jos odottelisi kesää, nurmikolle on niin ihana levittää blokkeja.

Onko tässä 80-luvun suosituin verhokangas

Hieno otsikko, keksin sen itse. Oikea nettiotsikko.

Killassa minulla oli mukana valkomustia kolmioita (pino vasemmassa alareunassa). Valitin, että oli ainoa valkomusta kangas, mitä löytyi, anopin vanhat keittiön verhot.

Anne katseli ja kysyi, että onko kankaassa punaisia neliöitä.

No on! Annella oli ollut samasta kankaasta verhot 80-luvulla, ja Kirstillä myös! Meitä oli kuusi naista pöydän ympärillä, ja kolme tunsi kankaan. Tämä oli varmaan hieno kangas 80-luvulla.

Aloin ommella Quiltmaker lehdessä 2009 ollutta Tree Farm -peittoa. 

Malli kalahtaa aina päähän ensi selauksella. Jos ei jostain työstä pidä heti, ei se miellytä myöhemminkään. Tämä on sellainen, mikä oli pakko ommella. Kyllä te tiedätte.

Suunnittelija Tina Curran kehottaa kaikkia suunnittelemaan omia malleja ja muuntelemaan toisten suunnittelemia. Yleensä aina jotain muuttelen, mutta tämän on mielestäni täydellinen.

 Raikkaat vihreät yhdistettynä valkoiseen, nam! 

Verhokangas on niin vahvasti "suuntautunut" , että täytyy laittaa harkintaan.

Kadonneen neulan metsästäjä

Nyt ovat nuppineulat hyvässä järjestyksessä. Eriväriset ja erilaatuiset ovat omissa paikoissaan.

Viikonloppuna kävi hassusti: tikkausneula katosi. Muistelin että työpöydän laatikossa on lisää, mutta ei ollut. Onneksi tilkkuilijalla on ehtymätön varasto näitä tilanteita varten.

Puristelin kaikki tyynyt läpi. Tiukat ja kovat tyynyt ovat parhaita. Kun vain jaksaa kaivella, niin varmasti löytyy. Löysin kolme tikkausneulaa ja pari applikaationeulaa. Samalla järjestelin nuppineulat ojennukseen.


Killassa olemme pohtineet tätä neula-asiaa muutaman kerran. Ajatelkaa miten paljon ostamme neuloja. Mihin ne kaikki joutuvat! Parasta olla pohtimatta kotona, ainakaan ääneen.

Biscornuneulatyyny

Joulun välipäivinä kädet kaipasivat pientä ommeltavaa, ja muistin nämä biscornut. Nimi on huikea! Kyseessä on kahdeksankulmainen epämääräinen rakenne.

Kuvassa on kolme valmista biscornuneulatyynyä pukin ja possun seurassa. Pukki ja possu tahtoivat vielä kuvaan ennen laatikkoon joutumista.

Tässä nämä kahdeksankulmiot ovat lähikuvassa. Näitä syntyi yksi kappale yhden elokuvan aikana.

Netistä löytyy monta mainiota biscornuohjetta (Quiltsalott, Made by Eva).

Aluksi näyttää vähän monimutkaiselta, jos ei ole näitä ennen ommellut. Ohjeet ovat  yksinkertaistettuna:

1. Leikkaa kaksi kangasneliötä (käytin 4½ ja 4":n neliöitä).
2. Merkitse saumanvarat ja jokaisen sivun keskikohta.
3. Asettele toisen neliön keskikohta toisen neliön kulmaan.
4. Ompele, käännä, täytä ja laita nappi.

Aloitin ensimmäisen neulatyynyn ompelun koneella, mutta vaihdoin käsinompeluun. Kulmissa joutuu niin paljon vääntämään, että on helpompi ommella käsin.

Eityisesti biscornuneulatyynyt näyttävät olevan ristipistoilijoiden suosiossa. Ihailin tätä Finishing School biscornua. Kangas helpottaa terävien kulmien ompelua. Mutta eivät nämä ole hassumpia tilkuistakaan.

Mallia voi jalostaa ompelemalla neulatyynyt tilkkutyöneliöistä. YouTubesta löytyy Carolyn Forsterin video, missä hän ompelee ihania biscornuja. Katso ja nauti.

Ompelulangasta ja lukijan loistovinkki

Melkein kaikki tilkkutyöt ompelen valkoisella langalla. En ihan valkoisella, vaan melkein valkoisella. Jos on paljon kirkkaan valkoista, käytän kirkkaan valkoista lankaa, ja tummaan pohjakankaaseen tietysti mustaa.

Ompelen puuvillalangalla. Viisaammat sanovat, ettei sillä ole merkitystä onko puuvilla- vai polyesterlanka. Puuvilla vain tuntuu mukavalta.

Kun on into päällä, lanka tuppaa loppumaan kaiken aikaa. Puolat ovat ihan liian pieniä tilkkutöihin ja erityisesti tikkaukseen. Jossain ompelukoneissa näyttää olevan jumbopuolat. 

Ostan välillä ison rullan lankaa ja laitan sen rullanpitimeen ompelukoneen viereen. Sitten ajan sivuvaunun kanssa konepelti auki. Kun saisi puolan samalla lailla koneen viereen.

Yhdessä tilkkulehdessä oli hyvä vinkki. Kirjoittaja osti samalla kertaa kaksi rullaa lankaa ja puolasi toisen rullan saman tien. Lankaa yhtä paljon puolalla ja rullalla! Hienoa.

Olen odottanut, että pääsen lankaostoksille. Viikonloppuna ostin lankaa, kaksi rullaa.

Toinen rulla piti nyt puolata kokonaan. Käytin kaikki yhdeksän vapaata puolaa. Kymmenennessä oli mustaa lankaa. Puolat eivät riittäneet. Lankaa jäi vielä paljon puolarullalle. Ei ihme että puola on aina tyhjä. Ehän siihen mahdu mitään.

Sitten otin esiin samalla matkalla ostamani palan Marimekon kangasta,  mistä piti ommella pöytäliina veljentytölle. Kirkkaan valkoinen pohja! Eikä yhtään vapaata puolaa. (Purin sen mustan puolan, kun siinä oli mukamas vähemmän lankaa.)

Täytyy hankkia lisää puolia, että saa aikaan kunnon rivin. Kirjoitin puolarullaan ylös paljonko siitä tuli. Katsotaan paljonko tulee kaikkiaan. Ompelukoneet on suunniteltu väärin. Jos ylä- ja alalankaa kuluu yhtä paljon, pitäisi rullan ja puolan olla samankokoisia.

Murtumia

Hankin jokin aika sitten Kathy Doughtyn kirjan Making Quilts. (Jokin aikaa sitten! Viime viikolla oli yksi "jokin aika sitten"-tapaus. Oli tapahtunut ennen vuotta 2006. Jokin aikahan se oli silloinkin.) 

Tämä työ, Fractured, kolahti heti. 

Pidän kovasti tällaisista blokeista. Kaksi suorakulmiota leikataan summan mutikassa vinoon ja ommellaan. Siten vähänä trimmataan. Helppoa kuin heinänteko.

Seinällä on tähän astinen saavutukseni. Kankaita olen leikellyt huolettomasti. Tähän olen laittanut myös joitain vanhoja pikkukukallisia. Kuvio on aika raju ja kun mukana on tummia värejä, eivät pikkukukalliset näytä yltiöromanttisilta.

Sininen näyttää tässä vaiheessa pahalta. Mitä silmät ei nää, sen näkee kamera. Ehkä se istuu myöhemmin. Katsotaan. Aina on sinisen kanssa ongelmia!

Täydellinen päivä

Käytin yhden jäljelle jääneen kesälomapäivän. Koti oli siivottu aamulla puoli kahdeksan. Aurinko paistoi ja oli lämmintä.

Kahdentoista paikkeilla soi ovikello. Posti toi Amazonista tilaamani kirjat! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävi näin! Aina olen hakenut postista tai tullipostista. Kyllä elämä on helppoa!

Kirjoissa yksi edustaa perinteistä  (käytetty, maksoi 3 euroa), toinen uutta ja kolmas modernia tilkkutyötä. Mikään ei ole uusi kirja, mutta nämä ovat vain jääneet tilaamatta. Käytettynä ostettu kirja on aivan kuin uusi; ei varmaankaan ole ollut tilkkuilijalla.

Treasury of American Quilts on vuodelta 1995, mutta samannäköisiin töihin törmää tämän päivän lehdissä.

Kathy Doughty tekee isoja blokkeja ja käyttää värejä, siis käyttää värejä. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna.

Modern Blocks on vuodelta 2011. Kirjassa on 99 eri suunnittelijoiden suunnittelemaa modernia blokkia. Uutta ja silti vanhaa. On ihana selata blokkeja ja miettiä miten niitä käyttäisi.

Sitten sohvalle haaveilemaan kirjapinon kanssa.