2.8.15

Perhospeitto tadaa!



Sain perhospeiton vihdoinkin valmiiksi! Kuvassa Laura seisoo valmis peitto käsissään.

Tikkaukseen kului aikaa kolmisen viikkoa.


Tikkausmonttu



Ompelukoneessani on iso kainalo, johon peitto mahtui kokonaan. Kainalossa työskentely oli ahdasta, kun oltiin vasemmassa reunassa, mutta ei ihan mahdotonta. Lennokkaat kaaret tuppasivat latistumaan.

Peiton paino oli isompi ongelma. Peitto veti eikä pysy vauhdissa mukana. Pöytään tehty reikä, mihin kone upotetaan, olisi auttanut. Tällä kertaa ratkaisin ongelman tekemällä sohvatyynyistä vallituksen ompelukoneen ympärille.



Asettelin työn riippuvat osat tyynyjen päälle ja tikkauskohta oli alhaalla montussa. Auttoi.



Blokit tikkasin yksitellen. Välillä purin pahimpia hyppytikkejä.



Välikaitaleisiin ja reunukseen tein yhtenäisen tikkauksen, nimesin sen kukkakaalimadoksi, voisi olla myös permanenttikävelykeppi.

Kärsivällinen avustaja ja varakone


Työ ei mahtunut varsinaiselle ompelupaikalle, vaan oli koko kolmen viikon tikkausajan ruokapöydällä. Onneksi avustaja on tottunut elämään tilkkujen keskellä: Välillä hypitään lattialla olevien blokkien yli, välillä sänky on design wall. Tikkaamattomia töitä ja vanuja roikkuu ovien päällä suoristumassa.

Otin vanhan ompelukoneen esiin, kun tuli tarve ommella muuta. Kone surisi ensin nätisti, mutta alkoi parin tunnin jälkeen pahasti kitistä. Se on ollut hyllyssä käyttämättömänä viisi vuotta. Onneksi Tapiolan huoltoliike laittoi parissa päivässä kuntoon.



Vanhassa koneessa ei ole neula alas -toimintoa, automaattista langankatkaisua, eikä polvinostinta, mutta ompeleminen oli oikein miellyttävää. Tällä koneella voi ommella vaikka vaneria, ei valita. Ja miten vähän tilaa se vie! Leikkuria pystyi käyttämään samantien, ei tarvinnutut tehdä tilaa pöydälle! Työpöytä näyttää lentokentältä normaalitilanteeseen verrattuna.

Mustaa ja vaaleaa


Joku saattoi ihmetellä, kun ompelin perhoset mustalle pohjakankaalle ja sitten yritin vaalentaa työtä.



Noh! Aloitin blokkien ompelemisen mustalla pohjalla, koska minusta ne näyttävät paremmalta näin. Tiedossa oli kuitenkin, että toivomuksena on vaalea peitto. Ikuisena optimistina jatkoin mustapohjaisten blokkien ompelemista, ja odotin ongelman ratkeavan itsestään. Se ratkesi. Valmis peitto on mielestäni enemmän vaalea kuin tumma.

Mahtava olo, kun on saanut jotain valmiiksi!

Vielä muutama kuva, joissa avustaja esittelee valmista työtä.








6 kommenttia:

  1. Onnittelut valmiista työstä, tiedän tuon tunteen:)
    Siitä tuli todella kivan ja valoinen peitto, kuten arvelitkin ja välikaitale sopii todella hyvin. Saajakin on varmasti peittoon tyytyväinen!

    VastaaPoista
  2. Upea lopputulos, sopivan vaalea ja tumma. Kauniit tikkaukset.

    VastaaPoista
  3. Kaunis. Tikkaaminen on aina kotioloissa haasteellista, mutta täytyyhän niitä haasteita olla, ettei ihan liian helpoksi menisi. Onneksi sait valmiiksi lämpimillä keleillä, eihän ne perhoset enää syksyllä pysty liihottelemaan.

    VastaaPoista
  4. Tosi kiva peitto tästä tuli! Tykkään siitä, että perhoset ovat tummalla taustalla. Niiden muoto erottuu hyvin. Silti peitto on yleisilmeeltään vaalea niin kuin pitikin. Ihan mahtavaa! Mikä tämän nimi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi olla Laiskat perhoset: Jos ne olisivat reippaita ja ahkeria, siivet näkyisivät vain kapeina viiruina. Näillä ovat ihan levällään.

      Olen huono nimissä ja kateellinen Tilkunviilaajalle, jolla on blogiavaruuden parhaat nimet.

      Poista