Hulpiot ommeltu

Nyt on käytetty kaikki pitemmät reunapalat. Täytyy ostaa uutta kangasta, jos aikoo ommella lisää hulpiotöitä. Viimeisistä ompelin äidille sohvatyynyn päällisen.

Talvessa on yksi hyvä juttu. Ulkona saa hyviä kuvia!

Tikkasin tyynynpäällisen ompelukoneella vapaaompelulla. Tämä oli ensimmäinen kerta. Hulpio on sen verran tiukkaa kangasta, että sen tikkaaminen käsin olisi ollut raskasta. Ja kestänyt kuukausia!

Jälki ei ole tasaista: pistot eivät ole samanpituisia eivätkä ompeleet kaarra pehmeästi, vaan mukana on runsaasti teräviä kulmia. Siitä huolimatta olen aika tyytyväinen.

Kun ensimmäisen kerran kokeilin vapaavarrella ompelua, ajattelin ettei tästä tule koskaan mitään. Jälki oli hirveää. Useamman tunnin yhtäjaksoisen ompelun jälkeen pistot olivat rauhoittuneet sen verran, että uskalsin aloittaa tyynyn tikkaamisen.

Hulpiokivaa

Sohvatyynyihin pitäisi saada uudet päälliset.

Otin hulpiolaatikon esiin ja etsin kaikki yli 60 cm pituiset kaitaleet. Killassa Maisa teki muutama vuosi sitten hulpiotöitä, ja minäkin innostuin leikkelemään kankaan reunuksia. Leikkaan useimmista uusista kankaista 1,5 tuuman kaitaleen talteen.

Hulpiot pikku väripompuloineen ovat usein kauniimpia kuin itse kangas. Valkeat hulpiot tuovat töihin raikkautta. Tästä näkee myös minkälaisia kankaita käyttää. Varastossani oli vain muutama sininen hulpio. Sininen on kaunis väri, mutta en osaa yhdistää siihen mitään. Muita värejä ei tarvitse yhdistellä, senkun laittaa vaan!

Hulpioita näyttää aina olevan paljon, mutta ne hupenevat nopeasti. Juuri ja juuri sain kaitaleet riittämään yhteen tyynynpäälliseen.

Ompelen kaitaleet pohjakankaalle. Ensimmäinen kaitale ylös hulpio yläpuolella. Mittaan viivaimella, että kangasta näkyy 3/4 tuumaa ja lisään seuraavan kaitaleen. Ompelen tikin hulpion yläreunaan. Käytän raidallista tai ruudullista pohjakangasta, jotta rivit pysyvät suorassa. Hulpio tuppaa käyristymään, jollei sitä pakota ruotuun. Käytin sprayliimaa kiinnittämiseen nuppineulojen sijasta.

Minulla oli kaapissa kaksi sprayliimapurkkia vuosikaudet. En osannut käyttää niitä mihinkään. Nyt olen ottanut ne käyttöön. Nuppineulojen pistäminen tiukkaan hulpioon oli hankalaa. Sprayliima oli paljon helpompi käyttää.

 Ompelen koneella hulpioreunan parin millin päästä reunasta alla olevaan kankaaseen ja pohjakankaaseen.

 Tässä vielä tämänpäiväinen ja toinen aikaisemmin ommeltu. Molemmat odottavat tikkausta.

Ainut hankala vaihe hulpiotöissä on tikkaaminen:  hulpio on tiukkaa kudosta, siihen vielä tukikangas. Haaveilen tikkaavani nämä ompelukoneella.

Väriterapiaa, tilkkutyön vaikein vaihe ja mitä tilkkuilijan mies saa kestää

Piti tulla kevät, mutta tulikin lunta yli 20 cm. Aurinko sentään paistaa!

Sain taas annoksen väriterapiaa.  Kun ompelin palasia yhteen jokin aika sitten, huomasin miten innostuin punaisesta. Ja taas! Punaisen kanssa työskentely piristää. Täytyy muistaa käyttää punaista muutenkin. Saisikohan töissä pöydälle tai seinälle jotain punaista!

Mies piteli peittoa kuvauksen aikana. Se on helpoimpia asioita tilkkuilijan miehen elämässä. Niitä muita ovat mm

• kangaskasat odottamattomissa paikoissa
• vanurulla vaatekaapissa
• langanpätkät vaatteissa
• matkareittien suunnittelu tilkkukauppojen kautta ja odottelu kaupan edessä 

Onneksi tilkkukankaat ja -kirjat eivät maksa mitään, joten rahanmenoa ei tule, eikä sitä tarvitse edes mainita.

Neuloja häviää hirveitä määriä. Tikkaus- ja applikaationeulat ovat aina loppu. Jos mies tietäisi, ei kyllä kulkisi sukissa kotona.

Ei tilkkuilijalla itselläänkään aina ole helppoa. Yksi pahimmista paikoista on reunus. Mitä kangasta laitan reunukseen? Blokkeihin löytää yleensä kankaat, mutta reunus on mahdoton. Kaapissa ei koskaan ole sopivaa kangasta. Ei vaikka niitä on ostanut työn edetessä moneen kertaan. Killassa on melkein joka kerta joku kyselemässä muilta apua reunusasiassa.

Toinen ahdistava asia tilkkuilijan elämässä on kangasvarasto. Muut kun eivät ymmärrä miksi kangasta pitää ostaa lisää, vaikka sitä on pari kaappia täynnä. Oletteko kuulleet laulun 100 ways to hide your stash? Debbie Sews Retro -blogista löytyy videoclippi. Kannattaa katsoa.